<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

(Hyvinkään Toivo 11.10.2008)

 

Tällaisenhan me jokainen haluaisimme työkaveriksi, alaiseksi tai työntekijäksi, mutta missä niitä kasvaa? - Ainakin toistaiseksi esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa. Miten taataan, että työelämäosaajia tulee vielä jatkossakin Hyvinkäälle?

 

Meidän on huolehdittava, että ammatillista koulutusta on tarjolla paikkakunnalla tulevaisuudessakin. Sen pitää olla monipuolista ja korkeatasoista, joka vastaa sekä työelämän sekä yksilön tarpeisiin.

 

Kuntien on tärkeää turvata osaavan työvoiman saatavuus niin julkisiin palveluihin kuin koko talousalueen yritys- ja muulle elinkeinotoiminnalle. Oikein toteutettujen työelämän kehittämispalveluiden avulla saadaan synnytettyä uutta ja kehittyvää yritystoimintaa sekä luodaan uusia työpaikkoja kuntaan ja seutukunnalle.

 

Tulevilla opiskelijoilla on eri motiiveja hakeutua ammatilliseen koulutukseen. Toiset tietävät jo ennakkoon kädentaidoistaan ja ovat kuulleet kavereiltaan hyvästä koulusta, toiset haluavat tv-kokeiksi, toisille se on välttämätön paha, kun ei muutakaan keksi. Oppilaanohjaukseen on saatava riittävästi resursseja ja realistista tietoa eri aloista tänä päivänä. Ei ole kenkään edun mukaista, että keskeyttämiset johtuvat pilven reunalta putoamisesta, kun todellisuus tulevasta ammatista ei olekaan sitä mitä kuvitteli.

 

Opiskelijalla on oikeus saada ajan tasalla olevaa koulutusta, joka tapahtuu viihtyisässä ja virikkeellisessä oppimisympäristössä. Ammatillisella puolella tilojen ja laitteiden tulee olla nykyaikaisia, sellaisia joita hän käyttää tulevaisuudessa työssäänkin. Jokaiselle opiskelijalle pitää riittää työvälineitä ja opettajan aikaa opettaa kädestä pitäen. Monesti tuntuu, että ammatinopettajana pitäisi kloonata itsensä ehtiäkseen kahdeksantoista aloittelijan luo näyttämään kuinka sitä veistä nyt pidettiinkään kädessä, ettei leikkaa toisen käden sormia irti. Samanaikaisopetus (esim. 2 opettajaa työtunneilla ohjaamassa) erityisesti aloittavilla luokilla on välttämätöntä, että opettajalla riittää jokaiselle tulevalle ammattilaiselle aikaa opettaa, oppia tuntemaan hänet ja huomata hänen erityisyytensä. Samanaikaisopetus on myös apukeino syrjäytymisen ehkäisyyn. Eri opiskelijat tarvitsevat erilaisia oppimispolkuja. Niitä ei voi muuten tunnistaa, kuin kohdata yksilöt yksilöinä. Aina ei tarvitse koulussakaan olla kivaa, mutta se on tiedossa, että "paha olo ei opi".

 

Me tarvitsemme tulevaisuudessa jokaisen käsiparin tekemään töitä. Toisten kanssa valmistuminen ammattiin on haasteellisempaa. Usein apuna ovat opiskelijoiden työssäoppimisjaksot. On upeaa huomata, että se koulussa Vilkas-Ville tai Poissaoleva-Päivi työskenteleekin työssäoppimispaikalla tunnollisesti ja mallikkaalla asenteella varustettuna. Työssäoppimispaikoilla opiskelijat saavat usein juuri sitä täydellistä huomiota ohjaajiltaan, joiden työparina he työskentelevät. Mihin opettajia sitten tarvitaan, kun kaikki sujuu niin hienosti ilman heitäkin? Työssäoppiminen on tavoitteellista ja jaksojen yhteydessä annetaan usein ammattiosaamisen näyttö. Opettajan tehtävänä on TOP-jaksojen aikana varmistaa, että opiskelija pääsee työskentelemään niissä tehtävissä, joita ko. jaksolle kuuluu. Opettaja on mukana arviointikeskustelussa esim. varmistamassa, että opiskelijaa arvioidaan opetussuunnitelman mukaisilla arviointikriteereillä. Ohjaava opettaja on oikeutettu saamaan riittävästi palkallista ohjausaikaa, ettei hänen tarvitse käyttää siihen "yöjuoksu- tai aamulypsytuntejaan" opetustyön ohessa.

 

Valtionosuusjärjestelmä uudistuu vuonna 2010 nykyistä laskennallisemmaksi. Syksyn kunnallisvaaleissa valittavien päättäjien vastuu koulutuksen resurssien riittävyydestä kasvaa entisestään. Minä haluan ainakin investoida tulevaisuuteen!